7/10/2013

Nothing is impossible, the word itself says 'I'm possible'


Hei,
Tänään menin mun ihanan saksalaisen kaverin Ingan kanssa aamupalalle The Fine Food Storeen. Ingahan oikeasti asuu Melbournessa, mutta oli nyt lomalla täällä käväisemässä host perheensä kanssa. Koska Ingalla oli päivälle vaikka mitä suunnitelmia me treffattiin jo klo 9 (jokahan on näin lomalla tosi aikaisin). Olin varannut julkiselle liikenteelle tunnin aikaa ajatellen aamuruuhkaa, mutta hämmästyin kun jo puolentunnin matkan jälkeen löysin itseni circular quaylta, vain puoli tuntia liian aikaisin. Sää oli aika vilpoinen joten tein pienen aamukävelyn siinä ootellessä Ingaa. Kaupungeissa on ihana aamutunnelma, kun ihmiset menee töihin (nyt kaikki työssä ajattelee että mä oon totaalisen hullu, mutta ootan jo että itsekin parin vuoden päästä pääsen niiden pukuihmisten joukkoon menemään jonnekin tärkeisiin kokouksiin ja tapaamisiin). Kun Inga vihdoin tuli suunnattiin rockseilla sijaitsevaan kahvilaan, joka oli tosi kiva. Mä tilasin tosi aussi brekien: sourdough leipää ja vegemiteä. Kun ekan kerran maistoin Vegemiteä Tammikuussa vannoin etten enään koskisi siihen todella oudon makuiseen ruskeeseen töhnään. Tässä sitä ollaan, koukussa mitä koukussa ja oon jo päättänyt että vegemiteä ainakin pitää mahduttaa matkalaukkuun sitten joulukuussa. Ingan aamupalan ulkomuoto näytti huomattavasti hienommalta kun mun, purnukkapuuroa ja varmaan kaunein kaakao ever.

Istuttiin ja juteltiin ja varsinkin ihmeteltiin miten aika täällä menee niin hullun nopeasti ja kuinka ollaan niin iloisia että ollaan täällä kymmen kuukautta eikä viisi. Puoliväli vaihtovuodelle meni jo ajat sitten ja kohta siitäkin on jo taas puolkuukautta vaikka eilenhän se vasta oli. En koskaan uskonu kun vanhat vaihtarit sanoi että aika sitten menee, ja tässä sitä ollaan yrittämässä hidastaa tätä aikaa edes hieman.. Muistan kuin eilisen mun soft landing campin, ja varsinkin sen kun siellä vieraili jo kauemmin Australiassa olleita ns. kokeneita vaihtareita, jotka meidän nuuvojen silmissä oli asunut Australiassa jo todella kauan. Nyt huomenna olen itse menossa vierailemaan kesän softlandingiin ns. kokeneena vaihtarina. O-U-T-O-A.

Aamupalastelun jälkeen otettiin vähän turistikuvia, ja sitten Ingan host sisko tulikin jo hakemaan Ingaa mukaansa. Mulla ei ollut päivälle mitään suunnitelmia joten päädyin menemään kuvauskävelylle ennen kuin hyppäsin Inner Westiin vievään bussiin. Sydney on mun mielestä ihan älyttömän ihana kaupunki ja oon niin iloinen että mut sijoitettiin just tänne. Kaupungissa on kiva tunnelma, se on selkeä (aina plussaa seikkailuille taipuisalle blondille) ja arkkitehtuuri on mielenkiintoinen vanhan ja uuden sekoitus. Puistoja löytyy joka lähtöön ja kahviloista ei ole puutetta. Pyörällä ja julkisilla on helppo ja nopea liikkua. Mitä muuta voi kaupungilta toivoa?

Nyt meen kokkaamaan meille iltaruokaa. Oon kokkaillu tänä lomana tosi paljon, kun kerrankin on aikaa. Tänään luvassa intialaista pinaattikurria ja naanleipää, kuka tulee meille syömään? ;)

-Emma

translation after read more:

Hi,
Today I met my German friend Inga to have breakfast at the fine food store. Inga actually stays in Melbourne but was now during the holidays visiting Sydney with her hosties for a few days. Because Inga had heaps of tourist stuff planned we decided to meet early...at nine (which is incredibly early for someone who's on holidays). I thought it would take me like an hour to get to circular quay on the bus with the morning traffic, but was surprised when I got out of the bus after half an hour. Because I then ofcourse had to wait for Inga who was still at her hostel I made a little walk to stay warm on the pretty cold winter morning. Then Inga finally came and we headed to the rocks where the cafe was. It was a really lovely cafe! I had a real aussie brekie: sourdough and vegemite. When I first tried vegemite in January I pretty much swore that I'd never ever touch it again. Well never say never, because now I'm in love with this weird looking brown paste and have already decided that I have to fit at least one jar in my suitcase when I go back home. Inga's brekky was way better looking: bircher in a jar, and maybe the prettiest hot chocolate I've ever seen!

We sat, chatted and wondered how time has gone so, so fats here and how we're so glad we are here for 10 not 5 months. We'd otherwise be home by now already! I didn't believe the old exchange students when they said time would go really really fast, but here we are with the same problem. I wish I could slow it down just even a little.. I remember my soft landing camp like yesterday, and how we met 'experienced' exchange students who we really looked up to because they had been here for such a long time already. Well guess what, tomorrow I'm going to go to the July soft landing as an 'experienced' student. That's just crazy!

After having breakfast we walked around a bit and took some touristy pics. Then Inga's host sister came to get her and we had to say goodbye. I then went for a little walk and took some pics of this city I love. Sydney is so nice! There are nice people here, the atmosphere is good, architecture is interesting combining of old and new and there's good public transport. There are also heaps of cafes, parks, places to shop... what else could you wish from a city?

Now I'm off to cook our dinner. I really enjoy cooking and have been doing it a lot now during the holidays. Today's menu says spinach-feta curry and fresh made naan bread. Who's willing to dine with us? ;)

-Emma

No comments:

Post a Comment