Eli tässä nyt vähän selkeytystä siihen, että mitä tässä on jo tähän mennessä tapahtunut.
Tää juttu on ihan kivan pituinen, mutta saattepahan jotain luettavaa ;)
Minä
Eli niinkun aika moni jo varmaan tietääkin mun nimi on Emma. Mä olen suomalainen, mutta henkisesti
oon puoliksi Hollantilainen. Kun olin 2 meidän perhe muutti Hollantiin ja asuttiin siellä aina vuoteen 2008 asti jolloin muutettiin 'takaisin' tänne Suomeen. Mun vanhemmille se oli paluu kotiin, mutta mulle se oli pikemminkin muutto ulkomaille ja kokihan siinä pienen kulttuurishokinkin, mutta siitä mulle on tällä hetkellä vain hyötyä! (tässä myös syy miks mun Suomen kirjoitus saattaa välillä pikkasen failata :)
Kotona mun kanssa asustelee vanhemmat, kaksi pikkuveljeä ja kaksi pikkusiskoa (joista toinen on kylläkin ruskea labradorin noutaja...)
Mulla on ihania kavereita kahden minuutin kävelymatkan, kahden tunnin lentomatkan ja 11 tunnin lentomatkan päässä jotka on kaikki mulle tosi tärkeitä.Välillä se ottaa päähän et jotkut asuu nykyään niin kaukana, mutta jollain kieroutuneella tavalla tää välimatka myös lähentää meitä. Koteja on siis jo ennestään kaksi ja jotta tästä tulis mulle vielä sekavampaa siihen pitää hankkia vielä se kolmaskin :)
No mistä se vaihtoidea läthi?
Mä en muista millon mä sen päätin (olin ehk joku 7 tai jotain...) mutta heti kun sain kuulla et iskä oli ollut nuorena. Aluks pidin sitä jotenkin itsestäänselvyytenä että lapset lähtee vaihtoon kun ne on isoja, mutta kyl mä sit jossain vaihees senkin hokasin et se ei ole pakollista ;) Iskä oli Jenkeissä ja ite olin sitten aina viime vuoteen asti sata varma siitä että menisin myös sinne.
Viime vuonna me mentiin Tanjan kanssa Helsinkiin eikä puhuttu koko matkan aikana mistään muusta kuin vaihdosta. Siinä vaiheessa me kummatkin älyttiin kuinka lähellä vaihtovuosi meitä jo oli. Sinä iltana luin varmaan 20 vaihtoblogia alusta loppuun ja sen jälkeen olin oikeasti oikeasti sitä mieltä että halusin lähteä.
Muutkin maat kuin jenkit alkoi tässä vaiheessa kiinnostamaan. Ja siitä se eka haaste sitten tulikin: Minne?
Minne?
Minne Minne Minne? Mä jäin tohon kysymykseen jumiin niin pitkäks ajaks (vähän päälle puoleksi vuodeksi...)
Yhtenä päivänä olin sata varma et meen jenkkeihin ja seuraavana olin taas lähdössä britteihin. Jossain vaihees aloin sitten ihan urakalla miettimään niitä hyviä ja huonoja puolia, hyötyjä ja haittoja jne.
Päädyin Ausseihin koska haluan kokea jotain täysin uutta. Jenkeistä tiedän jo aika paljon. Kulttuuri, juhlat ja koulusysteemi on jo tuttuja ja osaan nimetä jenkkejen pääkaupungin, jota en Aussien kohdalla osaa vieläkään. Australiasta kun en tiennyt yhtään mitään tuli sellainen pitää mennä ottamaan selvää tunne :)
Miksi?
Kaikki jotka on jo lukenut Tanjan blogista sen miksi postauksen voi skipata tän osuuden. Me ollaan Tanjan kaa puhuttu näistä jutuista ihan hirveen paljon, joten meidän käsitykset ja mielipiteetkin on muovautunut aika samanlaisiksi...
Monet menee vaihtoon siksi et haluais oppia puhumaan enkku (tai jotain muuta kieltä) paremmin, mutta itselleni se tulee tässä vaan kivana pikkulisänä :) Itse olen enemmänkin lähdössä sen takia että haluan oppia tuntemaan uuden kulttuurin. Haluan saada uusia tuttavia ja istenäistyä. Tää vaihtojuttu on ehkä isoin haaste minkä olen tähän mennessä itselleni hankkinut. Aussien kohdalla tällainen kiva pikkulisä on myös se että saa Aussiaksentin. (Joo mun oli pakko laittaa se tähän vaik se ei toki ookkaan mitenkään oleellista ;D)
Mitä olen jo tehnyt?
Olisko ollut maaliskuussa tai helmikuussa kun raahasin iskän YFU:n inffotilaisuuteen. Kevään aikana kävin myös STS:n inffossa mutta se ei mun kohdalla nyt oikeen napannu. YFU oli mun mielestä ihana järjestö ja hainkin sitä kautta ensisijaisesti. Yfulla oli kuitenkin tositosi vähän paikkoja ausseihin (0-2 jotka meni kaikki helmikuussa...) ja koska Aussit oli tässä vaiheessa kasvanu jo tosi selkeäksi ykkösekski päätin myös hakea Expon kautta. Expolla ja YFUlla kävin myös haastattelussa. Haastattelut oli tosi rentoja kummatkin ja varsinkin YFUlla oli tosi kivaa kun pääsi tutustumaan jo vähän muihinkin vaihtareihin. Pari viikkoa sitten olikin jännä päivä, kun sain YFUlta kirjeen. Kirjeessä luki: 'Onneksi olkoon otamme sinut vaihto-ohjelmaamme', mutta siitä eteenpäin siinä olikin vain pahoitteluja siitä etten ollu päässyt Ausseihin vaan tokaan vaihtoehtooni Jenkkeihin. Tossa vaiheessa iski pikkuriikkinen paniikki kun en ollut vielä saanut Expolta yhtään kirjettä. Rohkeena tyttönä soitin sitten expon toimistolle ja kysyin että tietääks ne jo mun kohtalosta? Sieltä sit kerrottiin et ne ottais mut Tammikuun lähtöön. Olin niin iloinen. mutta samalla paniikki iski siitä että lähtö ois jo niin pian. Sieltä lähetettiin samantien hakupaketti joka mun pitää palauttaa ens kuun puolessavälissä. JÄIKS! Mul on kiire!!!
And in English :) ...After read more
